Helsingin Ilmailukerho ry
Nykyaikaista mutta perinteikästä purjelentämistä
EtusivuPurjelentokalustoToimintaKoulutusMaksutLinkkejäYhteystiedotKertomuksiaFACEBOOK
Yhdistyksen historiaa
Ensimmäisellä matkalennolla
Timo Somerolla
VVV eli Varttia Vaille Viisituntinen
Lentämistä opetellessa
Lentämistä opetellessa

Kauan ja hartaasti odottamani hetki koitti vihdoinkin viime kesäkuussa, nimittäin purjelennon peruskurssin ensimmäinen päivä. Nummelan lentokeskuksen toimiston edessä olikin jo melkoisesti ihmisiä, meidän seitsemän kurssilaisen lisäksi opettajamme Arto ja Toni, sekä rehtori, kirjuri ja hinauskoneen pilotti, joka hoputteli jo ottamaan purjekoneet valmiiksi lentoa varten. Koska sattui olemaan erityisen tuulinen päivä, päätettiin kuitenkin aloittaa lentämisen sijasta suurehkolla annoksella ohjausoppia ja aerodynamiikkaa! Jostainhan sitä on kuitenkin aloitettava, varsinkin kun koko teoriavaihe kokeita myöten on käytävä läpi kolmessa viikossa. (Siihen sisältyy "aeromystiikan" ja ohjausopin lisäksi mm. sääoppi, lentomääräykset ja purjelentokoneen rakennetta ja huoltoa .Tämä kuulostaa paljolta, mutta ei suinkaan ole mahdotonta.)

Seuraavana päivänä sää oli suosiollisempi ja pääsimme tutustumaan kaksipaikkaisiin koulukoneisiimme ASK-21:siin lempinimiltään Tenu ja Punkku, sekä lentämään ensimmäiset lentomme. Ensimmäisistä lennoista alkaen saimme lentää itse opettajan ollessa varuillaan takana käsi sauvalla ja jalat polkimilla. Suoraan lentäminen samalla nopeudella kiintopistettä kohden ei olekaan niin helppoa kuin äkkiseltään voisi luulla!

Jo kolmannesta lennosta lähtien aloimme opetella starttia ja itse hinausta. Teoriassa se kuulosti hyvin yksinkertaiselta: hinauskoneen pyörät horisontin korkeudella ja kaarrossa sama kallistus kuin hinauskoneella. Käytännössä... Ohjaamani Tenu lensi milloin reilusti hinauskoneen yläpuolella, milloin alapuolella, kaarrossa liian suurella tai pienellä kalllistuksella. Opettajalle riitti töitä takaboxissa. Tätä jatkui jonkin aikaa kunnes eräänä kauniina päivänä sekä startti että hinaus irroituksineen sopivalla korkeudella loksahtivat kohdalleen.

Ilmassa harjoittelimme paitsi suoraa lentoa myös eriastesia kaartoja erisuuruisilla kallistuksilla ja samalla nopeudella Myöhemmin opeteltiin erilaisia sakkauksia, sivuluisua ja paljon muuta, sekä kelin ollessa hyvä, nostossa lentämistä. Mikä tunne kun ensimmäisen kerran onnistuin itse löytämään lämpimän ilmavirtauksen ja pääsemään siinä ylös!

Kaikkina päivinä ei suinkaan sattunut olemaan lentokeliä, meidän kurssikesämme oli erityisen tuulinen. Näinä päivinä pidettiin luentoja teorian eri osa-alueista. Istuimme joskus luokassa kahdeksankin tuntia. Aiheet olivat kuitenkin kiinnostavia - varsinkin jos haluaa opetella lentämään! Kaikki kokeet on oltava läpäistyinä ennen lupakirjatarkastuslentoa.

Suoranlennon sujuessa ruvettiin opettelemaan laskukierrosta ja itse laskua. Ja taas, se kuulosti teoriassa oikein järjestelmälliseltä ja järkeenkäyvältä. Taas oli opettajalla kädet ja jalat täynnä töitä! Virheitä ja kömmähdyksiä sattui paljon: milloin oli finaalilinja hukassa, milloin loivennus väärällä korkeudella tai nopeudet karkailivat... Mutta sitähän varten se opettaja on olemassa! Itselleni laskeutumisen omaksuminen kokonaisuudessaan kesti kauemmin kuin itse lentämisen.

Laskujen onnistuessa koittaa vihdoinkin se kauan odotettu hetki, jolloin opettaja jää maanpinnalle suojattinsa lähtiessä ensimmäiselle yksinlennolleen. Minulle H-hetki koitti pian juhannuksen jälkeen. Vatsani oli täynnä perhosia ennen lentoa. Ne hävisivät pikaisesti ilmaan noustuani. Ensimmäinen yksinlento oli kirjaimellisesti taivaallinen kokemus! Tajusin todella lentäväni yksin ja olevani vastuussa koneesta. Yksinlentoja oli vielä ohjelmassa yhdeksän ennen lupakirjatarkkaria. Onnellinen hymyni ulottui todellakin korvasta korvaan vielä seuraavan päivänkin! Pian tämän jälkeen lensin lupakirjatarkkarini. Jos mahdollista hymyilin vieläkin leveämmin kelluskellessani lopun päivää omalla yksityisellä cumulus-pilvelläni. Kaikkien koettelemusten jälkeen olin vihdoinkin purjelentäjä!

Kurssilla päivät olivat pitkiä, ja se oli rankka, sillä nukkumaan tuli usein mentyä liian myöhään. Silti meillä kurssilaisilla ja henkilökunnalla oli mahtava yhteishenki. Naurua riitti!

Meille tähdennettiin, että kurssilla oppii vain lentämään turvallisesti ja vasta sen jälkeen kokemusta ja taitoja alkaa kertyä lisää. Lentämisen opettelu voi alkaa.

Marju Rossi



EtusivuPurjelentokalustoToimintaKoulutusMaksutLinkkejäYhteystiedotKertomuksiaFACEBOOK